UUTISET



ERÄÄN AIKAKAUDEN LOPPU


Actival 04.06.2019 

Oli aika, jolloin kerhojen kabineteissa eikä saleissa nähty palvelemassa muita kuin oman talon väkeä - emäntiä ja piikoja. Eikä ei ollut väliksikään vaikkei näkynyt tai kuulunut kunhan tarjoilua piisasi vähintään valomerkkiin, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Ja ovella kuuro ja sokea vahtimestari.

Sitten tuli toinen aika eikä ravintolan pito enää inspiroinut kerhoja. Ongelmista päästiin eroon, kun annettiin ravintolan pito itsenäisille ravintoloitsijoille. Siis ihmisille, jotka pitivät kapakkaa omaan lukuunsa, vastuullaan ja riskillään. Sama ilmiö laajeni pursiseuroihin, työväenyhdistyksiin, teattereihin, työmaaruokaloihin, sairaaloihin, varuskuntiin ja Eduskuntaan. Ilmiön nimi on ulkoistaminen. Sillä uskotiin saatavan parempaan laatua halvemmalla.

Sitten tuli kolmas aika. Kerhoveljet ja -siskot ymmärsivät, että ravintolanpito on markkinataloutta siinä missä pörssit, teollisuus ja kauppa: kapakan pito-oikeuksista saattoi käydä huutokauppaa. Kukamikä tarjoaa korkeinta vuokraa ja parhaimmat jäsenalennukset, kuului mantra.

Oli tullut isojen aika puuttua peliin. Ei ollut kulunut kuin vaalikausi tai pari kun yksi ja toinen pönäkkä päällikkö unohti aktiivisesti omat sanansa "vain minun kuolleen ruumiini ylitse tänne tulee joskus ketju".

Markkinataiston tiimellyksessä syntyneiden ruumiiden määrä lienee vähäinen ketjutoiminnan ottaessa jalansijaa klubeilla. Kulttuurisokkia jäsenporukoissa on pyritty kuitenkin liudentamaan suurissa ravintolayrityksissä: työntekijöitä on ryhdytty enenevässä määrin kutsumaan ravintoloitsijoiksi. Siitä kun tulee sellainen "yrittäjämainen fiilis."